Kävelysafari Crescent Islandilla

*Kaupallinen yhteistyö: Kameraliike.fi

Kenian Masai Mara, eli Maasai Mara, on niin kuuluisa, että kaikki Avaraa Luontoa katsoneet tietävät mistä on kyse. Samburun luonnonpuiston ja Maasai Maran välissä pysähdyimme Kenian reissulla yhdeksi yöksi Naivasha-järvelle (Naivasha-järvi = Järvi järvi). Naivasha on myös turistien suosima, mutta ehkä ihan vähän vähemmän tunnettu sadunomainen kohde, alle 100 km päässä Nairobista. Lohjanjärvi on Uudenmaan suurin järvi ja Naivasha on vielä siitä hivenen isompi. Hyvin siis mahtuu tuhatkunta virtahepoa lekottelemaan järvessä päivät pitkät.

Naivasha on makeavetinen järvi, joka kuhisee virtahepoja ja vaikka veneretki pikkuruisella paatilla oli ajatuksena todella kuumottava, niin kävelysafari Crescent Islandilla oli todellakin kokemisen arvoinen!

• 

• 

Oli lohdullista ymmärtää, että äärimmäisen reviiritietoiset ja psykopaattimaisesti huvikseen tappavat virtahevot kokee ylemmyydentunnettu järvessä, eivätkä näin ollen lähtökohtaisesti hyökkää veneiden kimppuun – kunhan ihmiset pitävät kohtuullisen välimatkan. Tankkeri-hevot pysyvät pinnan alla 3-5 minuuttia ja piipahtavat pintaan hengittämään. Tätä jatkuu koko päivän, kunnes aurigonlaskun aikaan ne saapuvat yöpymään maalle. Heidän hipiä on liian herkkä auringonvalolle, siksi ne pysyttelevät vedessä all day long.

Kuitenkin ärsytettynä, tai edes kevyesti häirittynä, on erittäin todennäköistä, että ihmisenkin sielu irtoaa ruumista pikajuoksijan vauhdilla, kun virtahepo toteaa, että maallinen aikasi on täten täynnä.

Hassua on, että hehän ovat lähtökohtaisesti kasvissyöjiä.

Naivashan linnut

Ajelimme veneellä parikymmentä minuuttia rannan tietämillä ennen rantautumista saarelle. Kävimme muutaman kymmenen metrin päässä useammasta hippoperheestä. Ne vilkuilivat uteliaina, mutta eivät varsinaisesti tehneet elettäkään suuntaamme. Pelkoni oli, että joku niistä juoksee järvenpohjassa kohti ja yllätyshyökkää kimppuun.

Retkeen kuului myös epäeettiseltä tuntuva hetki, jossa opas vihelsi kiljumerikotkille ja heitti aiemmin kalastetun kalan näytöksenomaisesti veteen. Kotkat vilkuilivat laiskasti puunlatvasta, kunnes yksi lähti liitoon, nappasi kalan vedenpinnasta ja katosi takaisin puunlatvaan viettämään brunssia. Näennäisen harmitonta viihdettä turisteille, mutta jälkikäteen mietin, että ehkä kotkien syöttäminen on kyseenalaista, jos sitä tehdään päivittäin ja sellaisissa määrin, ettei kotkien enää tarvitse saalistaa?

Kotkien lisäksi koko Naivashan alue on täynnä toinen toistaan upeampia lintuja. Näimme mm. kuningaskalastajan, afrikanhanhia, helmikanoja, etelänkruunukurkia, marabuja, iibishaikaroja..

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Kävelysafari Crescent Islandilla

Naivasha-järvellä sijaitsee Crescentin saari, jonne voi tehdä kävelyretkiä. Crescentin saari on nimestään huolimatta kytkeytynyt mantereeseen, ainakin matalan veden aikaan. Aikoinaan, kun Meryl Streepin tähdittämää ja Karen Blixenistä kertovaa Minun Afrikkani-elokuvaa kuvattiin, tuotiin saarelle safarieläimiä. Siellä ei ole petoja, joten seeprat, gnuut, kirahvit, impalat ja vesiantiloopit elävät saarella sulassa sovussa ilman luontaisia vihollisia. Öisin toki virtahevot rantautuvat saaren rannoille, jolloin muut eläimet mieluiten pitävät välimatkansa niihin. Hotellit myös varoittavat, että rannalle ei ole mitään asiaa klo 18 jälkeen.

* Kaikki tämän postauksen kuvat (kahta erikseen merkittyä lukuunottamatta) on otettu kameraliike.fi’ltä testissä olleella Olympus M.Zuiko 70-300 objektiivilla. Mietittiin Kameraliikkeen kanssa mikä olisi tarpeeksi hyvä ja näppärästi mukana kulkeva zoom-objektiivi, kun runkona on Olympus OM-D E-M5 MK III. Olennaista oli, että kamera olisi hintaluokaltaan saavutettava ja sellainen, joka kulkee helposti laukussa. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Kun objektiivilla oli kokoa alle 12 senttiä ja painoakin vain 423 grammaa, niin tämä todellakin oli juuri se kompakti safariobjektiivi jota toivoin. Myös valovoima riittää Afrikan auringon alla mainiosti. Pienestä koosta huolimatta objektiivi ei tuntunut muoviselta lelulta, vaan oli jämäkkä käyttää.

Kävelysafarilla eläimet oli välillä niin lähellä, että olisi voinut käyttää jopa 25mm objektiivia, mutta käytännössä telezoom antoi enemmän kuvausmahdollisuuksia. Teen vielä toisen postauksen autosafareista ja siitä, miten kamera siellä toimi.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Paikallisia näkyi järvellä kalastamassa. Joko he seisoivat järvessä matalikossa, kymmenien metrien päässä rannasta tai olivat uimalla tai veneellä päässeet puun nokkaan, jossa tönöttivät onkimassa. Toki he tietävät, missä virtahevot liikuvat, mutta tuntuu silti uskomattomalta, että sinne he menevät sameaan veteen arvaamattomien eläinten sekaan. Sentään krokotiilejä ei Naivashasta löydy.

• 

Kenian tulvat

Muutama vuosi takaperin Naivasha, kuten monet muutkin Kenian järvistä, koki merkittäviä tulvia. Tilanne oli kummallinen ja ongelmallinen, koska järvet harvemmin tulvivat siinä mittakaavassa. Kuivuuteen ja sen tuomiin ongelmiin on totuttu tulvia laajemmin. Tulvia on itseasiassa ollut jo vuodesta 2010, mutta 2020 vedenpinnan sanotaan nousseen jopa 7,5 metriä. Suurimpana yksittäisenä tekijänä tulville on merkittävästi lisääntyneet sateet. Veneretkellä näimme missä vesi oli pahimmillaan ollut. Se oli tuhonnut lukuisia mökkejä ja hotellien rantarakennuksia, mutta myös viljelysatoja menetettiin.

Majoitus Naivashalla

Me olimme yön Lake Naivasha Simba Lodgessa. Hotelli oli todella siisti ja viehättävä, ruuat olivat erinomaisia ja mikä parasta, takapihalla oli lauma seeproja, sekä muutamia vesiantilooppeja. Oltiin aivan rannan tuntumassa, mutta alue oli aidattu, jotta virtahevot pysyvät yöt poissa pihalta. Majoituksia on eri tasoisia ja mm. suomalainen Sari Manninen pitää hotellia Naivashan suunnilla. Vaihtoehtoja siis löytyy!

Suomen matkablogiskenen konkarit, eli Meriharakat, oli sattumalta myös kesäkuussa Keniassa ja juurikin Naivashalla ja Crescent Islandilla. Tykkään Meriharakoiden tavasta kirjoittaa kokemuksistaan kattavasti ja heidän kirjoituksen kuvineen löydät täältä: Kävelysafari Naivasha-järven rannalla

• 

• 

• 

•