Helsinkihän on tunnetusti aivan ihana paikka, joten meillä on ollut tapana ottaa huone jostain keskustan hotellista esimerkiksi silloin, kun toinen osapuoli on viettämässä vaikkapa firman juhlia lähistöllä. Näin vältytään tuskaisen pitkältä ja helposti pahoinvointia aiheuttavalta kotimatkalta keskellä yötä. (Se pahoinvointihan aiheutuu nimenomaan siitä matkasta..) Ruokailta Helsingissä on se viikonloppuvaihtoehto mistä juuri nyt eniten nautin.
Olen aina viihtynyt itsekseni vähän liiankin hyvin, joten jo pelkkä ajatus Helsinki-illan viettämisestä yksin rentoutti. Helsingin ongelma tosin on se, että ruokapaikkojen suhteen on aina yhtä vaikeaa päätyä vain yhteen ravintolaan. Tai siis, minun ongelmahan tämä oikeastaan on. Alkuperäinen suunnitelmani olikin kuljeskella turistina sinne tänne ja piipahtaa syömässä jossain kivan tunnelmallisessa ravintolassa, mikä nyt sattuu nälän hetkellä olemaan sijainniltaan soveltuvin. Ehkä sitten teellä ja jälkkärillä jossain muualla. Mutta siinä kun aikani olin vääntänyt globaalin kansantalouden koulutehtävää hotellin sängystä käsin, alkoi sataa paksua räntää.
Keli jatkui tympeänä, joten hyvästelin käveleskely suunnitelmani sitä mukaa kun viistosade yltyi ja lopulta päädyin kipittämään huputettuna keliä karkuun Forumissa sijaitsevaan Kaarnaan. Kokonaismatka oli ehkä 500 metriä, josta 450 sisätiloissa.
Ravintolalle on helppo antaa ennakko-odotukset jos sieltä saa s-bonusta, mutta kävi ilmi, että Kaarna oli hinta-laatu-suhteeltaan mitä mainioin valinta. Siellä oli myös parsaviikot menossa, mutta aivan niin villiksi en heittäytynyt.
Ja voi kuulkaa kyllä, vedin kolmen ruokalajin illallisen AIVAN ITSEKSENI!
Tämän vedeltyäni oli aivan se ja sama mitä taivaalta tulee. Kupu oli onnellinen. Minä myös. Kelikin tosin ehti vielä rauhoittua, joten treffasin evästyksen päätteeksi ystävän Navy Jerry’sissä. Siinä on tuttu ja turvallinen rommipaikka, jonka mojitoja voin lämpimästi suositella kaikille.
Mitä hotelliin tulee, se oli Sokos Hotel Presidentti. Upgreidattu huone oli kaikkeista eniten tavallinen, eikä sitä kyllä tarvinnut kuvata, mutta onnellisena ihailin vastapäätä parvekkeella näkyviä (luonnontieteellisen museon) kirahveja. Niitä olisi voinut kuvata, mutta kuten Mikko Leppilampi vastikään instavideossaan sanoi, keli oli kuin lonkerotuopissa olisi. Joten en kuvannut sitä kaikenkattavaa harmautta.
No Comments