Vaihdettiin tänään maata. Tultiin Miristä bussilla Bruneihin, noin 130 km matka.
Mirin bussiasemalla tuli nainen kikattamaan viereeni ja sivelemään paljasta käsivarttani. Annoin itseni jäädä siihen mielikuvaan, että siinä ihailtiin vaaleaa ihoani. Toisaalta, käsivarttani halaillessaan (kyllä, kohtaus oli kuin dokumentista jossa belieberisti pääsisi Justinin iholle, ilman hysteriaitkua) hän myös huusi seuralaisilleen, miesjoukolle, jotain ja osoitti minua sormella, jolloin kaikki kääntyivät katsomaan minua ja nauroivat ääneen. Että tota. Moi vaan?
Koitin kysyä naisen nimeä. Osoitin itseäni sormella ja sanoin nimeni. Osoitin häntä ja näytin kysyvältä. Yhteistä kieltä ei löytynyt. Hän päätti poistua kikatellen läheiselle seinustalle väijymään turvallisemman etäisyyden päästä.
Bussi oli siisti. Semmoinen perus Virkkala-Lohja väliä surruttava puolipitkänmatkan bussi, jossa penkit oli vuorattu muovilla.
Siinä kankut soijassa matkatessa Brunein raja tuli alle kolmessa vartissa vastaan. Ensin saatiin Malesian rajaviranomaisilta poistumisleimat passiin, ajettiin vähän eteenpäin ja saatiin Brunein rajaviranomaisilta maahantuloleimat. Pyörittiin bussilla ympyrää raja-asemalla (siis oikeasti pyrittiin ympyrää..) ja jatkettiin hurjan aluskasvillisuuden ympäröimää hiekkatietä kohti pääkaupunkia, Bandar Seri Begawania, BSB ilmeisesti tuttujen kesken.
Kaikki, jotka ovat kanssani ikinä minnekkään matkustaneet, tietävät mitä muuta tämän kolmen tunnin bussimatkan aikana tapahtui. Minä nukuin. Nukuin aivan täyttä ymmärrystä vailla. Kahdesti havahduin hereille, totesin että asento sattuu niskaan ja silmät painaa vieläkin, joten jatkoin nukkumista. Samassa asennossa.
Heräsin noin 20 minuuttia ennen määränpäätä.
Kaupunki on siisti. Siisti kuin Singapore. Valtaväestö on muslimeja ja se näkyy katukuvassa vaatetuksessa, sekä hulppeina moskeijoina. Kannoin hartiahuivia varmuudeksi mukanani, mutta vastaan tuli minihameisia naisia (aasialaisia turisteja?), joten jätin vuorautumatta kuumaan huiviin. Eikä ketään näyttänyt kiinnostavan olemassaoloni.
Mielenkiintoista oli se, että kaikki reissuvinkkejä antaneet malesialaiset sanoivat ettei Bruneihin kannata mennä. Siellä on tylsää ja ankeaa. Näin voi toki ollakin, mutta siitä huolimatta odotan innolla aivan vieressä seisovaa vedenpäälle rakennettua kaupunkia, joka majoittaa tätä nykyä lähes 40 000 asukasta.
Ulkopuolelta pääsee ihailemaan sulttaanin linnaa, joka on maailman toiseksi suurin asuinrakennus vajalla 1800 asuinhuoneellaan. Vain Turkin presidentinlinna on tätä isompi. Itse sulttaani kuitenkin asuu vakituiseen Lontoossa..
Mitä sulttaanin paheksuttuun veljeen tulee, hän on nimennyt huvijahtinsa tissiksi ja sen pelastusveneet Nänni1 ja Nänni2. Vaimoja veljeksillä on ueita ja lapsia on tehty asiaan kuuluvasti myös vaimoksi naitujen serkkujen kanssa. Hienosti!
Myös neonvihreillä iltavaloilla kehystetty megalomaaninen moskeija näytti huikealta. Tämän lisäksi lähellä pitäisi olla viidakkoa, jossa eläinrakas reissujormamatkakumppanini pääsee näkemään nenäapinoita.
Sitä ennen pitää kuitenkin pestä noin 12 kiloa kuumehieltä haisevaa pyykkiä ja parit sukat.
Tack o adjöö!
Maisu
No Comments