Lapin ruska koiran kanssa 2020

Teoriassa tämän postauksen olisi voinut myös julkaista ajallaan viime syksynä. Mutta kohtahan tässä on taas ruskaviikot edessä, joten tunnelmoidaan nyt heinäkuussa jo sitä, että kannattaako matkustaa syyskuussa Lappiin!
Odotukset kotimaanmatkalle koiran kanssa eivät olleet kovin korkealla, siitäkin huolimatta, että olen aina halunnut nähdä Lapin ruskan. Emme tehneet tarkkoja suunnitelmia, luotimme siihen, että majoitukset löytyvät kyllä lennosta. Niin ne löytyivätkin, mutta se toki edellytti kompromisseja. Emme esimerkiksi enää saaneet 2 viikon varoitusajalla majoitusta Kilpisjärven suunnilta – tai mistään käsivarresta. Norjan puolella majoituksia olisi ollut, mutta matkustusrajoitusten ollessa voimassa oli pysyttävä Suomen puolella.
Kuvien perusteella Kilpisjärven ruska oli upean punainen. Sen siis missasimme, kuten myös Saanan, kolmen valtakunnan rajan, sekä Mallan luonnonpuiston.

Koska meillä oli pian 7kk täyttävä koiranpentu mukana, päätimme pilkkoa ajomatkat järkeviksi ja pitää paljon taukoja. Lähtöpisteenä oli PK-seutu, joten otimme ensimmäisen majoituksen Iisalmesta. Hotel Golden Dome oli poikkeuksellisen koiraystävällinen. Olo oli tervetullut – jopa toivottu – koiran kanssa. Illalla respasta tarjosivat koiralle kanaa, kun taas aamupalalla kokki tuli tiedustelemaan ”Mikäs sesse se siinä, voi että, oivoivoi, saako sesselle antaa aamupalaa?” Ja niinpä pian eteen kiikutettiin lautasellinen lihaa aamupalabuffasta, sekä tietenkin oma vesikuppi. Iisalmessa oli myös suurin koirapuisto sitten koskaan. Puisto oli valtava, hyvin suunniteltu ja siisti. Illalla 22 aikoihin paikalla ei ollut muita ja pääsimme juoksuttamaan päivän levännyttä Naggi-koiraa.

• 

• 

Iisalmesta suuntasimme Kuusamoon Holiday Clubin esittelylomalle. Päätimme ottaa edullisen esittelyloman useammastakin syystä. Ruskaviikot oli alkamassa, eli valinnanvara hiipui päivä päivältä. Koiran kanssa majoituksen käytännöllisyys meni tyylin edelle ja esittelylomalle sai kuin saikin tuoda koiran. Lisäksi siihen kuului buffet-aamiainen sekä kylpylän vapaa käyttö. Olimme myös kesäkuussa 2020 vasta olleet Rukalla, joten Kuusamon golfkenttäkin houkutti tuoreita golffareita. Kuusamon Tropiikki oli kuitenkin pettymys, jos niin kehtaa sanoa kun maksoimme vain 130e 3 vrk yöpymisestä.

Kylpylä on nähnyt parhaat päivänsä. Golf-kenttä oli täysi vitsi. Kentällä oli enemmän multakuoppia kuin nurmikkoa ja aloittelevalle golffarille siinä oli haastetta kerrakseen. Sen lisäksi hotellin koirasiivessä oli sen verran paljon koiria, että siellä oli yleinen karnevaalitunnelma koirien kesken. Yksi ulkokoira oli jopa yön yli kytkettynä puuhun ja huuteli sieltä ohikulkijoille moikkailujaan. Koirista lähtee ääntä, ja se ei lomaani pilaa, mutta kävi kyllä mielessä ne ihmiset, joilla on pieniä lapsia tai jotka eivät eläimistä ja metelistä välitä, että tsemppiä heille.

Kuusamon kohokohtia olivatkin piipahdus Pienellä Karhunkierroksella, jossa Naggi hämmentyi vapaana kulkevasta porosta, sekä Rukan RUOK Burgerin top notch-burgerit.

• 

• 

Pohjois-Lappi

Kuusamosta jatkettiin pohjoiseen. Löydettiin mökinomainen rivitaloasunto vuokralle aivan keskustan vierestä. Majoitus oli tasokas ja hinta-laatu-suhde kunnossa. Kuvan kaunis Immeljärvi oli pienen kävelymatkan päässä. Koiran refleksit oli vähän nopeammat kuin minun kun hän hotkaisi rannalla mädäntyvän kalan kitusiinsa. Oksetti. Ällötti. Oksetti lisää.
Leviltä seuraava kohde oli Pohjois-Lappi, ajettiin Utsjoelle Lohi-Aslakin Lomamökeille. Siinäpä kaunista reittiä ajettavaksi kotimaan roadtripille! Utsjoen Kirkkotuvat ja niiden historia pysäytti. Kirkko on valmistunut 1850-luvun puolivälissä ja sen edustalla olevat kirkkotuvat olivat saamelaisten sukujen omistamia tupia, joihin saavuttiin asumaan juhlapyhien ajaksi pitkänkin matkan takaa.

Koko kolmeviikkoisen loman ajan kärsin huonojen golfkenkiä mukanaan tuomista jalkapohjan kivuista. Kivut yltyi sen verran pahoiksi, että teimme päiväretkiä kävellen, mutta jo muutama kilometri teki pahaa. Niinpä haikailemani päivävaellukset kääntyivät lyhyiksi tepasteluiksi ja Utsjoen kokemus jäi hyvinkin pintapuoliseksi. Koira piti joka tapauksessa lenkittää, joten pysähdeltiin upeille paikoille, pysyttiin tiukasti lyhyehköillä poluilla – koira aina kytkettynä.

Syyskuussa Lappiin?

Silloinkin, kun loma on vähemmän aktiiviloma (kiitos jalkaongelman), niin kyllä kannatti lähteä syyskuussa Lappiin. Huomionarvoista syyskuun matkailussa oli, että Kuusamossa oli vielä hyttysiä ja mäkäräisiä niin paljon, että golffasin hyttyshattu päässä. Kittilässä ja Utsjoella pahin sääskiaika oli jo ohi, jonka johdosta pystyi ulkoilla hyvin huolettomasti.
Sellaisen ilmaisen vinkin kuitenkin annan, että koiran ei kannata antaa syödä poron kakkaa mahalaukun täydeltä – se muuttuu seuraavana yönä kahviksi koiran suolistossa, ainakin koostumuksen ja ulkonäön perusteella.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

•