Oatmanin aasikylä, route 66, Arizona
Jos kaipaat Yhdysvaltain road tripillä paikallisen flooran ja faunan pariin, eli lännenmaisemia ja (jokseenkin arvaamattomia) eläimiä, niin tässäpä hauska kylä päiväretkikohteeksi. Oatmanin kylässä kesyyntyneet villiaasit, sekä turisteille suunnatut showt määrittelevät arjen tahdin. Sata vuotta sitten kylä oli kultaryntäyksen kourissa. Nimensä se sai Apassi-intiaanien kidnapattua 16-vuotiaan tytön nimeltä Olive Oatman. Apassit myivät tytön Mojave-intiaaneille, kunnes oltuaan 5 vuotta orjana, tehtiin vaihtokauppa, jossa nainen saatiin lopulta takaisin kyläänsä, ja aina siitä asti Oliven kunniaksi kylä on tunnettu Oatmanina. Nykyään kaikesta tuosta on jäljellä lännenkylä, jossa aamuisin aasit saapuvat ruuan perässä kylänraitille, puuhailevat päivän omiaan, piipahtavat kaupoissa sisällä ja illan tullen ne vaeltelevat takaisin viereisille kukkuloille.
Route 66 kulkee Chicagosta Kalifornian Santa Monicaan, ja siinä välissä Arizonassa tie pyyhältää Oatmanin läpi. Maisemat kylän ympärillä ovat upeita ja tie kapea ja mutkainen. Toki etukäteen on hyvä tiedostaa, että vaikka kylä on alun perin ollut kaivostyöläisten kylä, niin nykyään se on turisteille suunnattu ja siellä pidetään muutaman kerran päivässä sellainen lännenshow, että nahkachapsit läiskyy, kannukset kilisee ja paukkupatruunat raikaa. Silti, tai ehkä juuri siksi, kylä oli vierailun arvoinen.
Me yövyimme kaksi yötä Kingmanissa, ihanassa airbnb:n kautta vuokratussa vierastalossa ja nautimme iltaisin porealtaasta. Päivisin huhti-toukokuun taitteessa ei vielä ollut holtittoman kuuma, joten lähdimme aavikkokeitaaltamme tunnin ajomatkan päähän Oatmaniin päiväretkelle, ihan vain tutustumaan aaseihin. Tienvarrella tulee vastaan kylttejä, joissa varoitetaan äkkitulvista, ja niitä onkin syytä varoa, vievät autonkin mennessään jos kohdalle sattuu. Maastossa on käärmeitä, skorpioneja yms, joten ehkä on hyvä tietää miten toimia, mikäli aikoo suunnistaa aavikolle.
Mutta se aasikylä
Niin. Oatmanin aasikylä voi olla paikoitellen vaikea liikuntarajoitteisille, mutta sopii puolestaan lapsiperheille aivan hyvin. Pitäisin kuitenkin jälkikasvun tiiviisti lähellä, sillä kävi ilmi, että nämä Burrot olivatkin aika metkoja eläimiä. Tekivät mitä tahtoivat. Jos Burro päätti laukata pitkin kylänraittia, oli syytä väistää, sillä ne juoksivat aivan surutta päin. Ne myös potkivat toisiaan, välittämättä mahdollisista väliin jäävistä ihmisistä. Myös vuokra-autot on hyvä jättää kylän molemmin puolin oleville parkkipaikoille. Jos puolestaan ajat läpi, varaudu potkivien aasien lisäksi show-aikoihin, jolloin tie on suljettu koko shown ajan.
Mutta oli se viihdyttävääkin. Burrot näyttivät hyvinvoivilta ja niille sai ostaa makupaloja kioskeista pitkin kylää, jolloin ne riensivät ruokkivalta kädeltä toiselle. Kylänraitilla oli niin putiikkeja kuin ravintoloita ja aika kului kuin siivillä.
Missä ja milloin?
Los Angelesista Oatmaniin on 450km. Vegasista Oatmaniin matkaa kertyy 200km. Kesäkuukaudet ovat aavikolla kuumia, itse suosin kevättä ja syksyä. Mitä muuta Arizonassa on? No ainakin vierailun arvoinen Lower Antelope Canyon.
15 Comments
Anu /Matkataan Mutkitellen
28.7.2019 at 12:01Yhdysvalliosta löytyy ihan mitä vaan mutta tämä kylä kuulostaa juuri niin absurdilta, että tänne pitää ehdottomasti suunnata sitten kun joskus saamme sen overland roadtripin realisoiduksi. Aasit on jääräpäisyydessään ihanan sympaattisia.
Maisu
28.7.2019 at 16:07Eikö totta! Kukkuloita, autiomaata, kukkuloita…. kylällinen symppiksiä aaseja!
Mari
28.7.2019 at 12:53Voi ei , mikä paikka. Vaikka mitä voi löytyä reitin varrelta siis. Mukavaa seurata road tripiä!
Maisu
28.7.2019 at 16:07Kyllä, kaikenlaista sitä vastaan tuleekin.
Reissu-Jani
28.7.2019 at 17:23Onpas outo paikka – jotenkin menneen maailman menoa ja vielä USAssa. Mielenkiintoista. Route 66 on ollut pitkään minun bucket-listalla. Autona avo-Mustang.
Maisu
28.7.2019 at 19:23Avomustang olisi upea. Yhdessä reissulla sellainen päiväksi vuokrattiin. Siinä vaan käy tilat helposti ahtaaksi. Mutta upea se silti on.
Jenni
28.7.2019 at 21:02Voisihan tuollaisessa kylässä pysähtyä, jos reitille sattuisi, mutta en tiedä lähtisinkö erikseen ajamaan. Amerikan road trip olisi kyllä mahtavaa päästä tekemään joskus 🙂
Maisu
28.7.2019 at 21:17Ymmärrän täysin. En itsekään lähtisi kaukaa ajamaan vartavasten, mutta sinne suunnille kun satuttiin niin pitihän se päästä näkemään. 🙂
Tiina Johanna / Kookospalmun alla
29.7.2019 at 16:00Kylläpäs onkin hauskan kuuloinen paikka! Mielenkiintoinen tausta ja historia ja maisematkin hienot. Ehdottomasti täytyy joskus päästä käymään. Tuo aasikylä vei kyllä ihan sydämeni, potkuineen päivineen. 🙂 Road trippailu on suuri haaveeni ja intohimoni, erityisesti Jenkeissä. Toukokuun parin viikon pyrähdys San Franciscoon ei vielä suurempaan road tripiin venynyt, mutta toivottavasti ensi vuonna viimeistään saan tämän toteutettua. Ihania kuvia! 🙂
Maisu
29.7.2019 at 16:15Olet oikeassa, kylä oli kokonaisuutena ehdottomasti näkemisen arvoinen, kun siellä suunnilla pyörittiin. Toivottavasti saat suuren road trip-haaveen toteutettua!
Periaatteen Nainen
3.8.2019 at 10:49Ooh, aasien suurena ystävänä tämä on ehdottomasti pakko kokea, jos on joskus ruoad tripin aika 🙂
Maisu
3.8.2019 at 11:06Mukava kuulla, että kiinnostus paikkaan heräsi 🙂
Sandra
4.8.2019 at 09:22Oli pakko lukea tämä juttu loistavan ja erikoisen otsikon innoittamana. Ehdottomasti vaikuttaa kokemisen arvoiselta paikalta. Mukavaa seikkailua!
Maisu
4.8.2019 at 20:37Kiitos! Ja mukava kuulla, että otsikointi ilahdutti. 🙂
kupari soapannostelija
29.1.2021 at 02:49Niin ihana blogisivu!