Kun melkein saa mitä tilaa

Miri, Sarawak, Borneo 12.9.2016

Miehen potiessa hoplop-syndroomaa ja odottaessa antibioottien vaikutusta, jätin hänet huoneeseen karanteeniin sillä välin kun lähdin tutkimaan Mirin kaupunkia. Suuntasin ensimmäiseen siedettävän näköiseen kulmakahvilaan syömään. Se oli etäisesti irkkubaaria muistuttava pytinki. Mikäs sen arveluttavampaa ruokaa kuin aasialaisten tekemä irlantilaissävytteinen soppa.. Tilasin paikallisittain paistettua riisiä munalla. Pyysin myös Magnersin. Sain tuopillisen tuorepuristettua omenamehua. Eipä sillä, omenamehu oli yksi parhaista ikinä. Riisikin aivan kelpoisaa.

Jatkoin matkaa turhauttavan ison betoni”puiston” läpi ja päädyin muutamaan hierontalaitokseen kysymään pedikyyriä. Aikani trooppisessa kaupunki-ilmassa tallusteltuani löysin paikan, jossa vihdoin ”jeees! Pedikyyr..  mm jees!” Asioin kiinalaisten kanssa, joten tavallaan kiina-kokemuksellani olisi pitänyt jo tietää, että ”yes!” on hyvin vahva ei-mitään-hajua-mitä-turisti-haluaa-vastaus.

Noin 2,5 minuuttia myöhemmin tuli pelkkää sujuvaa kiinaa puhuva setä istuttamaan minut penkille ja laittoi jalkani kylpyyn. En vielä ollut elimistöni kanssa siinä vaiheessa, että ilmastointi olisi ehtinyt lohdullisesti kuivattaa holtittomalla limasoijalla kuorrutetun vartaloni. Sitä limahikeä pukkaa jopa sellaisista paikoista, mistä normaali ihminen ei tiedä hikoilun olevan mahdollista, puhumattakaan hien määrästä normaaleissa paikoissa, kuten kainaloissa. Joten eikös setä ottanut niska-, hartia-, ja käsihieronnan työn alle, hieroen jopa ne viikkoon sheivaamattomat kainalot. Setä paineli vielä selkärankaa ja lonkkiakin kunnes istutti nojatuoliin. Tässä vaiheessa tajusin, että pedikyyriä on yhtä turhaa odottaa kuin lunta päiväntasaajalle.

Vaan hyvä niin. Juteltiin elekielellä niitä näitä. Kerroin maukuen ja ihottumaa raapien että kyynärtaipeissani on allergiaa. Puristin käsiäni yhteen ja hoin ”aijaijai” ja näytin että lonkkaa kiristää. Osoitin rasitusvammasta kärsinyttä jalkapöytää: ”BANG!” Ja löin kädet yhteen. Esitin juoksuliikkeitä ja näytin kipua penikoissa. Setä nyökytteli.
Hän puolestaan kertoi olevansa kiina ”me china!” Minä kerroin olevani Finland. Näytin maailmankarttatatuoinnistani hänen kodin ja minun kodin. Hän esitteli nilkkani mäyräkoiratatuointia kollegoilleen ja muille asiakkaille ja sitten omaa lohikäärmetatuointiaan vähän varauksella minulle. Kehuin hienoksi ja hän nosti innoissaan hihaansa korkeammalle. Minä kysyin oliko kiinan kielisessä saippuasarjassa poika ja äiti. Olipa tietenkin.

Hieronta oli mitä parhain ja eheytti niin lonkan, penikat kuin jalkapöydänkin. Hän kertoi että jalkapohjani jokin kohta liittyy jotenkin joko syömisiini, ummetukseen, ylipainoon tai muuten vaan suolistoon. Tämä osio meni niin vaikeaksi että nyökyttelin vaan kiltisti ja hoin okeita, molemmat tajusi että turha yrittää sönköttää enempää, mutta jäin kieltämättä miettimään tiesikö hän minun vasta päättyneestä kolmen päivän ummetuksesta. No, nyt te lukijat ainakin tiedättä. Ehkä se oli jonkinlaista akupainantaa, kukapa tietää.

Peace out! <3:llä Maisu