Sain tropiikkiflunssan. Nenäni on siitä jännä vehjes, että se toimii oikeastaan aina aivan päin helvettiä. Se alkoi oireilla jo lennolla Helsingistä Singaporeen. Yhtä aikaa tukossa ja yllärivuotava. Semmoinen, että havahdut surkeilta torkuilta siihen kun räkänööli alkaa uhkaavalla vauhdilla valua kohti kuorsausasennossa ollutta suuta. Tulee aina yhtä kiire etsiä jokin muu kuin hiha, mihin pyyhiä.
Myös voimakkaan ilmastoinnin aiheuttamat aivastushepulit iski jokaisessa kaupassa ja hotellissa ensimmäisten Aasiassa vietettyjen päivien aikana, mutta sitten tilanne pikkuhiljaa tasoittui.
Välillä kävi klassiset. Roikuin jotenkin pää maata kohti kun ylläriräkä tipahti maahan ilmaan mikäänlaista ennakkovaroitusta.
Tänään kuitenkin otsalohko muuttui hassun tuntuiseksi. Vähän jomottavaksi, muttei niin että siihen kiinnittäisi juurikaan huomiota. Nyt tätä kirjoittaessa istun kermapersefrappucino käsissäni ja varon kontaminoimasta juomaani.
Ei tartteis sairaantua nyt kun mieskin on saatu takaisin tolpilleen. Myöskin lääkevarastot ovat huvenneet herra potilaan käytössä uhkaavasti. Hnngh.
Peace out!
Flunssaterkuin,
Maisu
No Comments