Aivan tavallinen Kuala Lumpur

Kuala Lumpur tuntui vaikeasti saavutettavalta. Ihan alkajaisiksi sinne ei mennyt suoria lentoja, toisin kuin rähjäisempään Bangkokiin tai loppuun asti siistiin Singaporeen. Sen lisäksi tuntui vaikealta hahmottaa mille alueella kannattaisi majoittua, ja oikeastaan mitä edes nähdä, tehdä tai kokea. Joten lähdettiin lähestymään tätä Aasian suurkaupunkia kävellen ja elämykset edellä.

Kuala Lumpurin kansainväliseltä lentokentältä pääsee todella helposti ja näppärästi kaupunkiin. Me yövyimme KLCC:n alueella Mandarin Oriental hotellissa, ja vaikka juna maksoi suunnilleen saman verran kuin taksi, niin matka oli miellyttävä eikä vaatinut liiemmin kävelyä paahteessa matkalukkuja raahaten. Ruuhka-aikaan taksi keskustasta lentokentälle voi kuitenkin viedä jopa pari tuntia, jolloin juna on varmempi vaihtoehto.

Aloitetaan kuitenkin sillä, että Chinatownia tunnuttiin hehkuttavan kaikkialla ympäri internettiä, mutta käytyämme siellä koin paikan ylihypetetyksi ja suorastaan vastenmieliseksi. En missään nimeässä suosittelisi tätä paikkaa ostosparatiisina, sillä kuten arvata saattaa, kaikki tavara on halpaa kopiokrääsää, josta ei pelastu maailma, mutta ei kyllä tule edes hyvä mieli. Suosittelen, että jätät ostamatta sieltä kaiken, paitsi ehkä ruuan.

Kuala Lumpurin hyvät puolet

KLCC-alue on sitä business ja luksusshoppailukeskittymää, josta löytyy myös kuuluisat Petronaksen kaksoistornit. Ympärillä on puisto ja lampi, jonka äärellä iltaisin on valoshow. Alue on sliipattua ja viihtyisää. KLCC:n yhteydessä on myös metrokeskittymä, mikäli liikut julkisilla – ja miksikäs ei kannattaisi liikkua pienestä metrosekasorrosta huolimatta. Mikäli piipahdat ostoskeskukseen, niin lämpimästi suosittelen testaamaan Hokkaido-leivoskaupan cheesetart-leivonnaista. Se on kuin unelmien pikkuruinen juustokakku.

KLCC:stä lähtee muutaman kilometrin pituinen katettu kävelysilta, jota pitkin pääsee mm. Bukit Bintangin alueelle. Pavilionin ostoskeskus on hyvä maamerkki. Bukit Bintang on sitä tavallisten ihmisten keskustaa, jossa ympärillä on myös edullisempia ostoskeskuksia. Kävelysilta suljetaan yöksi, eli viimeinen sisäänkäynti on vähän ennen klo 23. Bukit Bintangin alue onkin yleiseen samoiluun erinomainen, siellä on lukuisia ruokapaikkoja, ruoka- ja iltamarkkinoita, sekä mm. baarikatu ja hierontapuljuja.

Mitä nähdä? Entä syödä?

Heli Lounge Bar on 34. kerroksessa sijaitseva helikopterikenttä, joka iltaisin (18-00) toimii ulkoilmabaarina. Paikka on auki sadevarauksella ja siellä on tietenkin esteetön 360-näköala kaupungin ympäri. Drinkkien hinnalla sisään, eli ei erillistä sisäänpääsymaksua. Pukeutumiskoodi kuitenkin on, eli siistit koltut päälle.

Siinä missä Chinatown oli yksi iso pettymys, niin aivan vieressä oleva Central Market puolestaan oli viihtyisä visiitti. Ilmastoinnista plussaa, mutta sen lisäksi oli myös laadukkaampaa tavaraa, mikäli ringgitit painaa lompakossa. Myös Merdeka Square sijaitsee edellä mainittujen lähellä, ja koko alue ylipäätään on viihtyisä yleiseen kuljeskeluun.

Ravintolatärppi

Ravintoloista suosittelen Kuala Lumpur Dining in the Dark-elämystä. Ensisijaisen tärkeää oli, että ruoka on todalla hyvää ja toiveitakin kuunnellaan ammattitaitoisesti aina ruoka-aineallergioista muihin preferensseihin.

Kuitenkin yhtä tärkeää on, että työntekijät ovat näkövammaisia. Monet heistä kokivat, etteivät olisi voineet saada parempaa työpaikkaa, mikä kuluttajan näkökulmasta ilahdutti. Varmasti myös tämän ansiota oli, että palvelu oli ensiluokkaista.

Hommahan toimii niin, että pöytävaraus on tehtävä hyvissä ajoin. Paikan päälle mentäessä voit odotellessa ottaa drinkin ja he antavat hauskan sokkotehtävän suoritettavaksi, jotta saat pienen katsauksen sokean arjen haasteisiin. Tämän jälkeen henkilökohtainen tarjoilija hakee sinut ja saattaa pilkkopimeään huoneeseen. He ovat hyvin kohteliaita ja varmistavat toiminnallaan, ettei pimeys ala ahdistaa. Tarjoilijamme kertoi meille itsestään ja kauanko on ollut ravintolassa töissä. Meiltä hän tiedusteli samankaltaisia asioita ja tuntui vilpittömän kiinnostuneelta meistä. Tarjoilija myös kertoi, millaista pimeys on ja miten toimimme, sekä antoi selkeät ja yksinkertaiset ohjeet, miten toimia missäkin tilanteessa.

Tarjoilijoita oli useampia, mutta on vaikea sanoa minkä kokoinen huone oli tai paljonko muita asiakkaita oli. Tunnistin mielestäni kolme pöytäseuruetta, mutta en osannut sanoa miten lähellä meitä he istuivat, tai missä huoneen seinät menivät. Henkilökunta puolestaan napsutteli sormia ja kieltä kulkiessaan ja tuntuivat liikkuvan kuin kotonaan.

Hauskinta oli miettiä mitähän tässä oikein tulee syödyksi – joskin jälkiruokalautasen sorbettia ja juustokakkua lukuun ottamatta liki kaikki meni pieleen. Ruokalajit puolestaan oli toteutettu niin, että ne olivat helposti syötävissä, varsinkin kun kaikkiin tuli alustus missä järjestyksessä ja miten suositellaan maisteltavaksi. Oli oikeastaan aika ihanaa päästä maistelemaan lukuisia pieniä annoksia ilman ennakkoluuloja.

Mielenkiintoista oli, että ravintolan melutaso oli todella hiljainen. Joka ruokalajin jälkeen kävi niin, että tarjoilijamme tuli jututtamaan meitä ja kesken juttelun mietin että koskahan hän kerää astiat pois. Yhtäkkiä hän jo totesi palaavansa tuotapikaa seuraavan ruokalajin kanssa, ja ilman että edes tajusimme mitä tapahtui, hän oli siistinyt pöydän välissä.

Viimeisenä ruokakommenttina huomautettakoon, että lähtökohtaisesti Malesialainen ruoka on aika kamalaa, ainakin muihin Kaakkois-Aasian ruokakulttuureihin verrattuna. Dining In The Dark oli kuitenkin todella toimivaa fusion kitcheniä, ilman liian vahvoja aasialaispainotuksia.

Yleisfiilis

Siinä missä suurkaupungit yleensäkin, jakaa myös Kuala Lumpur mielipiteitä. Metro on haastava, ruoka vaihtelevaa ja monet paikat ja nähtävyydet vaatii ahkeraa siirtymistä, eikä pelkkä samoilu sinne tänne tuota tulosta. Mutta kyllä siellä silti käydä kannatti, siitäkin huolimatta, etten erityisemmin kaipaa sinne takaisin. Majoituimme myös lyhyesti Bukit Bintangin alueella ja kävely siellä tuotti kyllä enemmän elämyksellistä tulosta kuin esimerkiksi KLCC:n alueella.