Laosin ihana rauha

2014 matkustimme kolmen sukulaisnaisen voimin Aasiaan. Aloitimme retken Bangkokista, piipahdimme Kanchanaburissa Kwai-joella ja palasimme Bangkokiin, josta lähdimme yöjunalla Laosiin. Pelonsekainen ajatus pimessä kulkevasta junasta, rotkoista ja jos vaikka mistä, sai pohtimaan lentoja, mutta ~12 tunnin junamatka makuupaikkoineen houkutti kuitenkin enemmän. Mutta mitä kaikkea Laos sitten oli?

Vientiane
Temppeleitä, Buddha-patsaiden puisto, sekä tietenkin klassikko, Patuxai-riemukaari. Hyvää ruokaa ja ranskalaisvaikutteita. Rauhallinen pääkaupunki vaikuttaa uinuvalta, mutta löytyy sieltä tekemistäkin. Ei ehkä niinkään villiä yöelämää, itse en ainakaan sellaista löytänyt, mutta iltamarkkinat oli viihdyttävät. En menisi Laosin lomalla pelkästään Vientianeen, mutta se kannattaa yhdistää useamman pysähdyksen reissuun. Aasialaisittain harvinaista Vientianessa on se, että siellä jopa kannattaa testata eurooppalaishenkisiä ravintoloita, sillä ruoka on järjestäen hyvää.

Vang Vieng
Rantamakaamoita ja tubingia, sekä yöelämää sitä kaipaaville. Me nuoriso (?) napattiin isot kumirenkaat alle ja lähdettiin paahtamaan yhtä Mekogin sivuhaarajokea alavirtaan. Pysähtymättä lilluminen kesti noin 1,5 tuntia ja se oli pääasiallisesti rauhallista ja viihdyttävää. Paikoitellen oli pakko nostaa jalat ja kädet pois vedestä kun mielikuvittelu sameassa joessa uiskentelevista kauhueväkkäistä nosti pulssia. Mutta hyvinhän se sujui! Kumirengasta pystyi ohjailemaan hissuksiin, ainakin kun selvinpäin oltiin, mutta tubingin päätepysäkki tulee aika yllättäen ja ainankin meille olisi ollut huomattavaa hyötyä jos muutamaa minuuttia aiemmin olisi ollut ”Päätepysäkki! Hakeudu vasemmalle”-kyltti. Taannoin Vang Vieng pisti stopin holtittomien reppureissaajien bile-elämälle (ja lukuisille jopa kuolemiinkin johtaneille onnettomuuksille, joita alkoholissa kylpeneille nuorille sattui), joten tätä nykyä penkereet on täynnä baareja, joista kokonaiset kaksi oli auki ja muut olivat valtion sulkeamia. Keskustan tuntumassa on edelleen baareja ja rantamakaamoita, mutta tubing ei ulotu ihan sinne asti, vaikka lähelle päättyykin, ja suurin bileaikakausi on kuopattu. Jäljellä on enää Frendit-sarja pyörimässä luupilla jokaisessa makaamossa. Mutta älä käsitä väärin, jos haluat bileitä, on sellaisia vielä helppo löytää.

 

 

Luang Prabang
Pieni ja hellyttävää paikka, jonne ei voinut eksyä. Phu Sin temppeli auringonlaskun aikaan tarjosi erinomaiset näköalat kaupungin ja Mekongin ylle, mutta vaati myös loputtoman ulkorappusten kipuamisen. Auringonlaskun jälkeen pääkadulle rakentuu jälleen markkinat, josta voi ostaa mausteita, himalajasuolaa, silkkihuiveja tai oikeastaan mitä vain. Ruokapaikkoja on vierivieressä ja taso on hyvä. Myös hemmottelut, kuten hieronnat, jalkojen kuollutta solukkoa syövät kala-akvaariot ja elämäni paras kasvohoito ovat kaikki kokemisen arvoisia. Hinnat ovat länsimaisiin spahintoihin nähden suorastaan naurettavat, joten on varaa tipatakin.

Kuang Si-vesiputouksille ajaa avokuorma-autolla noin 1-1,5h, ja paikka on kyllä kulkemisen arvoinen. Vesiputousalue on puistomaisen viehättävä ja siellä voi uida useammassakin kohdassa.

Luang Prabangista on enää reilut 250 kilometriä historialliselle Plain of Jarsille. Mikä? Kukkulainen alue, jossa on liki 400 muinaista uurnaa, arviolta noin 1500-2000 vuotta vanhoja. Valitettavasti meidän aikataulu ei antanut myöden tämän paikan tutkimiseen, mutta kuuleman mukaan ehdottomasti päiväretken arvoinen, tai jopa yön yli vietettävän retken.

 

 

 

Jostain syystä kuvamateriaalini tältä reissulta on jokseenkin ala-arvoista, tai ainakin epäinformatiivista. Ehkä siksi, että keskityin rentoutumaan.