Karibian fiilistely osa 2 – Puerto Rico ja Bahama

Sint Maartenin jälkeisen päivän kohde oli USA:n itsehallintoalue Puerto Rico. San Juanin kaupunki jatkoi väriloistoa. Myös keli oli edelleen juuri sopiva; pilvistä ja lämmintä, muttei paahtavan kuumaa. Suora auringonpaiste olisi ollut kuolemakseni.

Tämäkin maa on löytynyt Kristoffer Kolumbuksen toisella löytöretkellä. Myöhempinä vuosina paikka on toiminut niin orjakaupan keskuksena kuin sokeriruokoviljelmien tukikohtana.

San Juanin pienehkö vanhakaupunki on helposti käveltävissä läpi. Jos kuitenkin haluaa nähdä myös modernia San Juania on syytä harkita opastettua kierrosta nähdäkseen kaiken olennaisen. Me pysyimme vain vanhassa kaupungissa. Kävelimme kaupunkia halkovaa Calle Fortalezia (jossa btw. jatkuvat kello-, koru- ja alkoholiliikkeet suorastaan huutavat tax freetä), siirryimme pari katua syrjemmälle ja söimme tonnikalasandwichit (koska oletko muka oikeasti käynyt kohteessa, jos et syö mitään paikallisesta kojusta?). Nähtiin myös linnoitukset ulkoa, sekä kävelimme pitkin vanhan kaupungin muurin vierustaa, mutta jätimme linnoitusten sisäpuoliset kierroset sille samalle ”jollekulle” joka kiertää myös Sint Maartenin Ranskan puolen puolestamme.

Välillä käytiin taas laivalla syömässä ja nukkumassa, sekä juomassa satunnaisia drinkkejä.

Jälleen yhden meripäivän jälkeen oltiin jo viimeisessä kohteessa: Bahamalla. Pysähdys oli lyhin, vain 6 tuntia, joten teimme tunnihkon kävelykierroksen Nassaussa, jonka jälkeen otimme 10 minuutin venekyydin Paradise Islandille. Matkalla näimme rivin julkkisten ja muiden rikkaiden huviloita. Oppaan mukaan yksi suurimmista kuului alunperin Charlie Chaplinille. Kuolemansa jälkeen Chaplinin tytär myi huvilan Nicolas Cagelle, jonka vaimo ei kuitenkaan huvilasta pitänyt. Mikäs siinä muuttaessa, kun on varaa valita.

Puerto Ricossa olisi varmasti uuden kaupungin puolella ollut vielä paljon nähtävää, mutta vanhastakaupungistakin jäi hyvä fiilis. Bahama puolestaan jäi vähän mitäänsanomattomaksi. En halunnut osallistua piikkirauskujen tai delfiinien kanssa uintiin kun mainospuheena oli ”saat jopa pidellä vauvadelfiiniä ja silittää piikkirauskua”. Kyseenalaistan ihan vaan pikkasen, että ihanko varmasti ne eläimet haluavat tulla pidellyksi? Hinnatkin olivat sen mukaisia, yhden retken hinta oli heittämällä 130-200$ per aikuinen.
Bahamalla ei myöskään ollu tarpeeksi aikaa päättömään löntystelyyn, joten emme ehtineet löytää parhaita paikkoja. Piipahdimme kuitenkin vielä Casinolla sisällä ja vartioimattomalla isoaaltoisella rannalla. Olihan sitä jo siinäkin.