Kulttuurisidonnainen häseltäminen?

Kaikessa, paitsi päiväunissa, kaipaan tehokkuutta ja ripeyttä. Olen aika huono kestämään typeryyttä, oli se sitten päämäärätöntä häsläystä tai totaalisen tehotonta laiskuutta. Myös turhien asioiden priorisointi kiristää pinnani välittömästi. Ei tullut yllätyksenä, että Italiassa tätä oli paljon. Voisin mennä itseeni ja keskittyä löytämään Zenini. Sen sijaan päätin kuitenkin jakaa huomioni kiinnittäneet tilanteet.

• Smoothietiskillä on banaania näkyvillä. En kuitenkaan saa sitä mysteeriksi jääneestä syystä smoothieeni.
• Samalla tiskillä kun jatkoesitin toiveen smoothien sisällöstä hiljensi asiakaspalvelija minut ”talk to the hand”-eleellä. Että mitä?
• Kysyessäni onko leivistä lihatonta vaihtoehtoa, sain ensin ein, sitten ”aa mutta onhan tässä tää jauhelihapihvillinen versio” ja lopulta uuden ein. Joten tyydyin pilipalivaihtoehtoon. Kukaan ei kuitenkaan yrittänyt kommunikoida että hei, uunissa ois tulossa!
• Jostain pikkusieluisesta syystä en myöskään yhtään jaksa näitä ”lady, selfie-stick? Psst. Lady, only for you”-kaupittelijoita joille jyrkkäkään ”ei”, ei koskaan ole ei. Suksikaa kuuseen pohjoismaisen isosta henkilökohtaisesta tilastani. AI ALAT SEURATA?!
• Myös sellainen yleinen tehoton ympyrää pyöriminen, esimerkiksi ravintolahenkilökunnan toimesta, ei missään ulottuvuudessa avaa tippihanoja suunnaltani. Usein tähän kuuluu olemus, joka saattaa valua maahan, jos kengänpohjassa sattuu olemaan reikä. Ihan riittää että käy edes KERRAN itsenäisesti kattomassa että pöydässä on kaikki ok, jotta asiakkaana voin sitten pysäyttää ja kertoa jos olen jotain vailla. Hyvä ruoka antaa anteeksi kuitenkin paljon.

Mutta annappa olla kun päästään Italialaisiin vessoihin! Niistä otetaan tehot kaikin sielunvoimin irti. Keskivertolyhyen virtsatuokion aikana nämä automaatti-ihmeet vetävät itse itsensä ei kerran, vaan jopa kahdesti! Myös istuinrengas on suunniteltu ponnahtamaan ylös samassa rytäkässä. Kyllä siinä hermo lepää.

Tämä kuvaa italialaista mielentilaa.