Oi New York, ystäväni!

New York, syyskuu 2013

Tänään taksikuski valisti New Yorkin alueista, joilla tulee kantaa asetta mukanaan. Seuraavaksi hän huusi jalankulkijalle julkeita törkeyksiä, jonka jälkeen tämä samainen iltapäiväkerholaisen antenneilla varustettu kaistapää kertoi, että hänen pitää käydä kotona lääkitsemässä itseään pössyttelyllä. Kysyi vielä haluaisimmeko, että hän järjestäisi pilveä minullekin. Kieltäydyin kohteliaasti. Onneksi heti näiden perään oltiinkin jo perillä, oli sen verran elämää nähnyt äijä että oksat pois. Päätin myös jättää tuhdimman tipin, koska nyt hän, kuten itsekin sanoi, tiesi missä me asutaan.

Illemmalla hotellin hississä joku random mies kertoi samoilleensa 20 minuuttia etsiessään omaa kerrostaan. En tiedä miten se siinä onnistui, mutta vaihdettiin vielä hississä muutamat sanat:
Mies: ”Are you here for the fashion week?”
Minä: ”No, I’m not. Wait.. for The What? – didn’t actually know there was one..”
Mies: Tähän väliin kummeksivia katseita.”umm.. ok.. So.. where are you from?”
…
Näin tehdään vaikutus tuntemattomiin ihmisiin, kävellään pussi päässä ja ollaan hukassa. Tämä myös selitti miksi kaikki majoitukset on täyteen buukattuja. Eh.

Seuraavana päivänä ravintolassa tarjoilija kysyi mistä olen kotoisin. Vastasin ”Finland”. Tähän tarjoilija innoissaan ”Aa! Midland!” …
”No, FIN-LAND!”. Ja perään hämmentyneitä katseita puolin ja toisin.

Midland? Really?! Kaikista maailman paikoista..

Mitäpäs sitä on sitten touhuiltu New Yorkissa? Noh, aikaa oli niin paljon, että päätin aloittaa turistibussilla kaikkien niiden muiden päättöminä sardiineina toisiinsa törmäilevien ulkomaisten kanssa. Niistä (turistibusseista, ei turisteista) saa hyvän käsityksen kaupungista ja näkee perusnähtävyydet hujauksessa, sillä kukaan meistä ei ollut aiemmin käynyt täällä. Hop on Hop Off.

Pullukkaloma vol 223: Näin bussissa istuen Times Squaren ympäristöineen, Downtownin eri kaupunginosat, kävin pyörähtämässä saaren yläosissa Harlemissa ja Bronxin puolella, menin iltabussilla Brooklynin puolelle kuuluisaa Brooklynin siltaa pitkin, tulin takaisin ja näin Manhattan yöllisessä valoloistossa. Kauempana näkyi vapaudenpatsas ja vieressä mollotti samankokoinen kuunsirppi (siis en ole ikinä nähnyt niin isoa kuunsirppiä – Amerikassa kaikki on oikeastikin isompaa!).
Kävin myös Manhattanin kiertävällä veneajelulla päiväsaikaan sekä piipahdin tietenkin ilmaislautalla ajelemassa Staten Islandille ja takaisin, ihan vaan jotta näen Vapaudenpatsaan mereltä käsin.

Olen useampana päivänä kävellyt tuntikausia ja yhteensä kymmeniä kilometrejä. Tänään lähdin talsimaan Central Parkkiin, joka tuosta vierestä alkaa. Kolme tuntia samoilin ympäriinsä ennen kuin löysin itseni puiston puolenvälin toiselta puolelta. Lopulta eksyttyäni vähän Central Parkkiin(kin) löytyi myös John Lennonin muistoa kunnioittava Strawberry Fields-muistomerkki. Äitille (ja Katrillekin) vaan terkkuja, molempien kanssa käytiin Beatlesien jalanjälkiä tutkimassa Liverpoolissa vuosia sitten ja pitihän tämäkin nyt nähdä, täällä kun ollaan. Pettymyksekseni ainoatakaan kukkaa tai mansikkaa ei muistomerkin luona ollut. Höh!

Entäpä sitten Central Park muuten? Voi miten paljon siellä oli juoksijoita! Nuorimmat olivat varmasti alle kymmenvuotiaita. Vanhimmat noin 60 vuotta vanhempia. Kaikki juoksivat, paitsi minä. Röh vaan.
Silti me olin varmasti eniten hikinen koko jengistä. En tiedä mistä taas lämpötila ja kosteusprosentti pompsahtivat, mutta yhtäkkiä tuntui kuin olisin ollut takaisin Miamissa ja illall klo 23 mittari näytti edelleen 28 astetta. Onneksi on ilmastointi. Säätiedotuksen mukaan huomenna, keskiviikkona pitäisi olla samanlaiset 35 astetta. Pffff.

New Yorkin visiitillä olen ehtinyt vaihtaa kotia muutamaankin otteeseen ja viimeinen majapaikka on Spanish Harlemin alueella, East 110th streetillä. Kun ehdin kolme päivää viettämään aivan Midtownin ytimessä, kodin ollessa Times Squaren ja Central Parkin välimaastossa jossa nähtiin järjetöntä hulinaa ja vilinää, ei haittaa yhtään olla vähän syrjemmällä viimeiset neljä päivää.

Äiti, älä lue tätä! East Harlem, johon myös Spanish Harlem kuuluu, on New Yorkin rikosrikkain alue. 2011 pelkästään tällä alueella tapahtui 15 murhaa. Muista rötöksistä puhumattakaan. Silti tämä, missä nyt majailen tuntuu ihan turvalliselta; ihmiset ovat ystävällisiä ja hymyileviä kaduilla ja kaupoissa. Toki järki täytyy pitää päässä ja koko omaisuutta ei kanneta kerralla mukana. Kuuluisat viimeiset sanat?

Nyt voit äiti taas lukea: Kohta loppuu kuukauden läskileiri ja kotiinpaluu odottaa. Ei tunnu yhtään siltä että tässä olisi jo kohta kuukausi riennelty pitkin vierasta mannerta. Mutta kotiin on kyllä Iiiihana palata. Ja Kinkku-koiraakin on jo ikävä! Tämmöstä tälläerää.

Hispaanein terveisin,
lomaporsas

Ps. En ole (vielä!) nähnyt yhtään julkkista livenä, hulluista muotiviikoista huolimatta. Enkä nyt välttämättä täällä Spanish Harlemin puolella pidättäisi hengistystä että ketään nähdäänkään.. Tosin Lady Gaga oli vastikään nähty pukeutuneena taas johonkin fetissi-ilpojen päiväuneen, Victoria Beckham pukeutui perunasäkkiin josta toimittaja ei osannut sanoa mielipidettään ja Rihannakin kävi vastikään ihan kulmilla shoppaamassa ilman rintaliivejä ja paitaa (takki oli aukinaisena päällä), osasi journalismin kunniapalkinnon ansaitseva Iltalehti kertoa.

Pidän kuitenkin silmämunani sepposellaan jatkossakin.