Pohjois-Vietnam ja hullu Hanoi

Pohjois-Vietnamissa on paljon ihanaa nähtävää, ja maa kutsuu takaisin ennemmin tai myöhemmin. Syksyllä 2018 kohteena oli eteläisen Phu Quocin saaren lisäksi pohjoisen Hanoi, Sapa, Ninh Binh, ja Halong Bay. Aloitimme Hanoista, josta piipahdimme Sapaan. Sapassa sairastuimme molemmat niin villiin vatsatautiin, että päiviä kestäneen heikon kunnon johdosta vietimme Sapan visiitin hotellihuoneen vessan välittömässä läheisyydessä, ja näin ollen myös Ninh Bing sekä Halong Bay jäivät molemmat välistä. Eh. Filippiinejä runnellut taifuunikin oli samaan aikaan matkalla kohti pohjoista. Aikansa näytti siltä, että se tulee Halong Bayn kautta Sapaan, mutta reitti kuitenkin kääntyi Hong Kongin suuntaan.

Sapan reissu oli todella mitäänsanomaton, sillä kaikki suunnitellut asiat jäivät välistä. Fiilis jäi ankeaksi myös siksi, että kuuden tunnin matka ”luxusminibussilla” Hanoista Sapaan oli paskaa, ja kuljettaja vailla järkeä. Autossa oli neljälle matkustajalle luksusistuimet, eli nahkaiset nojatuolit. Minä olin se viides, joka sai istua vittumaisella sikaosastolla, jossa turvavyötäkään ei saanut kiinni, saatika että liukkaalla penkillä olisi pystynyt rennosti istumaan, kun kuljettaja paahtoi vuoristossa kuin vähälahjainen Colin McRae. Edessä istuva pariskunta pyysi kuljettajaa ajamaan hitaammin. Hidastamisen sijaan kuljettaja päättikin lähteä ohittamaan täysikokoista bussia kapealla vuoristotiellä ulkokautta, MUTKASSA, ilman näköyhteyttä eteenpäin. Useita kertoja.

Ennen vuoristoa kuski myös ajoi moottoritiellä niin holtittomasti, että rengas meni rikki. Oli nanosekunnista kiinni, etteikö jonkun renkaanvaihtajan käsi olisi irronnut kun auto tipahti huonon tunkin päältä.

Olimme tietenkin etukäteen lukeneet arvosteluita, ja nimenomaan siksi varasimme vähän paremman ja kalliimman kyydin, mutta kuinkas kävikään. Olin niin vihainen, että tein pitkän reklamaation yritykselle ja kirjoitin tapahtumasta TripAdvisoriin. Saimme matkasta rahat takaisin (muistelisin sen olleen ehkä noin 20€/hlö). Myöhemmin sain sähköpostia bussiyhtiöltä, josko voisin poistaa TripAdvisorista arvostelun. Vastasin, etten missään nimessä voi, mutta olen tyytyväinen siihen miten matkan välittänyt hotelli hoiti reklamaationi. Niinpä ehdotin, että kirjoittavat vastineen, jossa kertovat miten asia on käsitelty. Kuten odottaa saattoi, näin ei koskaan tapahtunut.

Joten lisää Hanoita. Söimme Vietnamilaista ruokaa ja joimme munakahvia. Edellisvuonna kävimme kokkauskurssilla Hoi Anissa, joten nyt kiertelimme ravintoloita, katukojuja ja kahviloita. Erityisesti kahvilat ovat paikallisten suosimia hengauspaikkoja. Niihin keräännytään lasten ja koirien kanssa, ja katsellaan älylaitteista viihdettä: ulkoilmaolohuone.

Junarata keskellä katua?

Hanoissa erityisesti kaupunkia halkova junarata oli nähtävä. Junat kulkee aikataulun mukaisesti ja paikalliset asukkaat, sekä turistit elävät sen ehdoilla. Juna kulkee liki 40km/h vauhtia, joten lapset on syytä pitää pois takapihan raiteilta. Junaradan varrella on useita paikkoja pysähtyä kahville ja vaikka kattoterassille odottamaan junaa.

Mutta onhan se nyt ihan älytöntä, millaista Hanoissa on. Junarata keskellä asutusta? Liikenne tuntuu siltä, kuin kaikki ne tuhannet ja taas tuhannet mopoilijat olisi vain tiputettu niille sijoilleen kaasu liimattuna pohjaan. Siihen päälle pyöräilijät, autoilijat, kävelijät ja kaikki muut kärryt ja koirat.