Karibian fiilistely osa 1 – Miami ja Sint Maarten

Tähän ensimmäiseen Karibian fiilistelyosaan sisältyy lähinnä lähtö Miamista, sekä Philipsburg, Sint Maarten. Osa kaksi käsittelee Puerto Ricoa ja Bahamaa.

Ulkoilmaleffateatteri Karibianlaivalla ilta-aikaan. Älkää antako sijainnin hämätä, mikäli kuvittelette lämmintä tuulenvirettä ja best evö keliä. Ehei. Kuvittele sateisen kylmä kesäinen mökki-ilta Suomessa, järven rannalla. Mieti mitä kaikkea pukisit päälle että tarkenet grillata ulkona. Sitten vähennä siitä grillin lämpö, sekä se että lämmintä vaatetta ei tullu liiemmin pakattua mukaan. Selvityminen parin tunnin leffasta vaati että puoliksi tyhjistä matkalaukuista puettii päälle kaikki missä oli pitkät hihat, huppu tai lahkeet: paksut legginsit, huppari huppuineen, kaulahuivi, villapaita jalkojen lämmikkeenä, sekä villasukat jalassa (niin, siis villasukat pitää tietenkin aina olla mukana). Henkinen kylmyysaste: Suomen juhannus. Tai joulu.

Päiväretket. Ensimmäisenä Sint Maarten. Laiva saapui aamulla satamaan ja matkustajien itsenäinen siirtymä kaupunkiin oli sujuvaa. Osa matkustajista ei välttämättä edes nouse kyydistä pois, vaikka tilaisuus olisi. Hassua.

Vartissa käveli kaupunkiin, joka sijaitsee aivan kiinni meressä, mutta mukavuudenhaluiset voivat ottaa 5$ suuntaansa maksavan vesitaksin, kesto muutaman minuutin. Rantabulevardille ei välttämättä kannata jäädä viettämään rantaelämää, sillä joudut maksamaan instumapaikastakin. Myös missä turisti, siellä kauppias. Me otimmekin rantakadun nähtyämme taksin suoraan Maho Beachille 20$ hintaan. Ajomatkaan tankkaamisineen meni noin 45 min. Hyvin oli ruuhkautettu tiet. Paluumatkaan kannattaa varata aikaa, sillä laivat eivät odota myöhästelijöitä. Taksikyytejä kyllä löytyy, mutta mikäli satamassa on useampia risteilijöitä, on teillä myös ruuhkaa. Meidän paluumatkan taksikuski oli huikea showmies. Hän toki saattoi olla pienessä pöllyssä, mutta samalla saatiin mielenkiintoisia faktoja kaupungista. Suuri osa taksikuskeista kerää tippiä viihdyttämällä asiakkaitaan, joten kannattaa valita hyvä taksikuski. Ja kielitaito on mitä parhain, turisteille puhutaan sujuvaa ja selkeää englantia, eli heikkolahjainenkin pärjää.

Jos olisi kiirehtinyt, olisi ehtinyt nähdä myös Ranskalle kuuluvan puolen saaresta, mutta päätimme ottaa löysäillen ja pysyimme Hollannin puolella. Emme myöskään osallistuneet maksullisille retkille, vaan tallustelimme omaan tahtiin sinne tänne.

Maho Beachillä lentokoneet laskeutuvat Princess Julianan kansainväliselle lentokentälle aivan päitä hipoen. Koneita tulee puolenpäivän ympärillä tasaiseen tahtiin ja se puoli rannasta missä on myös lentojen aikataulut kirjattuna, on ruuhkaisempi. Aikataulua ei kuitenkaan tarvittu, riitti kun työnsi silmämunat taivaalle niin jo tuli seuraava. Ja mitä sitten vaikka siellä on muitakin turisteja? Ei haitannut. Myös vesi oli lämmintä ja uimaan mahtui. Suolavesi liimaantuu kuivuessaan ihoon eikä puhettakaan että hiekat saisi karisteltua johonkin. Hnngh.

Ihmeellisten lentokoneiden ja meripulahdusten jälkeen suunnattiin takaisin kaupunkiin, jossa ensimmäisenä syötiin maailman parhaat juustoburgerit eläköityneen, Afrikasta Karibialle päätyneen pariskunnan tynnyrikojusta. Sijainti: satamasta tullessa pääkadun, eli Voorstraatin puolivälissä, koulua vastapäätä. Menkää ja kokekaa.

Siinä sitä käveltiin ja ihmeteltiin väriloistoa.

Kokonaisuudessaan Sint Maartenin saari oli letkeä ja viehättävä niiltä osin mitä 8 tunnin aikana ehdimme nähdä. Ranskan puoli saaresta jää jollekulle muulle tutkailtavaksi. Tai ehkä ensi kertaan.