Uuvuttavan tylsä Bangkok?

Siinä missä Koh Samuilla oli helppo viihtyä tuntuu tylsä Bangkok aina vaan epäilyttävältä kohteelta. Olen käynyt Bangkokissa muutaman eri matkan yhteydessä, viettänyt siellä useita öitä eri puolilla kaupunkia ja tehnyt juttuja. Silti tuntuu, että Aasia on täynnä huomattavasti miellyttävämpiä ja mukaansatempaavia kaupunkeja. Sellaisia jotka vievät mennessään ja joihin olisi mukavaa palata. Bangkok sen sijaan tuntuu vain pakolliselta pahalta, jos haluaa järkevät ja suorat lennot Kaakkois-Aasiaan. Koitin miettiä syitä siihen, miksi Bangkok ei houkuttele. Ehkä siksi, että se on aina ollut vain välietappi? Ehkä siksi, että se on ruuhkainen ja superkuuma kaupunki? Koska en keksinyt vielä vastausta, aloin kirjata ylös asioita mitä olen Bangkokissa tehnyt ja kokenut. Ja löytyihän niitä kivojakin juttuja. Miksi sitten se ei vieläkään kiinnosta, sitä en tiedä. Vakuuttakaa minut Bangkokista? Seuraavat lennot Kaakkois-Aasiaan on nyt bookattu ja minkäs muunkaan kuin Bangkokin kautta, joten kaikki mukaansatempaavat kokemukset olisivat nyt tervetulleita.

Bangkokissa vieraillessani olen käynyt lukuisissa toinen toistaan paremmissa hieronnoissa.
Olen majoittunut laadukkaissa isoissa hotelleissa, ja olen majoittunut pienissä majataloissa ja hostelleissa.
Olen vaellellut katuja pitkin, ihmetellyt koko päivän kestävää ruuhkaa.
Olen käynyt yötoreilla, kulkenut pienillä kujilla ja syönyt katukojuista pieniä herkkuja ja kokonaisia aterioita.

Olen käynyt trendikkäässä 80/20-nimisessä fine dining ravintolassa syömässä ja juomassa laadukaasti.
Olen pyörinyt ostoskeskuksissa, puistoissa, käynyt jokiajeluilla, vieraillut temppeleissä, nähnyt kultaisen buddhan, tullut huijatuksi meripihkakauppaan, nähnyt valtavia liskoja hillumassa vapaana.

Olen syönyt niin tulista pitsaa, että itku tuli.
Olen myös pelännyt taksin takapenkillä, etsien laukustani jotain lyömäaseeksi kelpaavaa, luullessani taksikuskia murhaajaksi. Vaikka oikeasti hän sitten kuitenkin halusi vain parastani lukitessaan ovet ja koukatessaan pimeälle rakennustyömaalle – se oli kuin olikin oikoreitti pois ruuhkasta.

Olen löhöillyt kattouima-altaalla ja juonut drinkkejä kattobaarissa.
Olen hävennyt silmät päästäni, ja nauranut posket krampissa, kun eksyimme äidin kanssa vääränlaiseen hieromalaitokseen, jossa äiti tivasi minihameisiin pukeutuneilta ”hierojilta” että mikä tämä tämmöinen 4 tunnin VIP-hieronta on ja kuka sellaista edes jaksaa – kamalan kalliskin!
Olen käynyt kuoleman museossa ihastelemassa ihmiskunnan raakuutta ja nähnyt kuvottavia ihmiskohtaloita.
Olen kulkenut busseilla, yöjunalla ja metroilla ja viihtynyt ajellessani kohti muita kaupunkeja.