Vermont, oi Vermont

Vermont. Oi Vermont. Olin huolissani, että kannattaako sinne nyt kuitenkaan mennä huhtikuun loppupuolella, kun tunnetusti Vermontin parasta antia on syksyn supervärikäs ruska, ja talven hiihtokeskuspuuhailut. Vähänpä tiesin, että ennakkoluuloni oli suorastaan hölmö, sillä kävi ilmi, että Vermontissa on aina kaunista ja sen lisäksi lehdettömien puiden ansiosta näki pitkälle. Todella todella pitkälle. Bostonista Vermontiin ajelee 3,5 h + pysähdykset (matkalla on mm. alpakkafarmi, joka kannattaa tsekata). Manhattanilta matkaa tulee pari tuntia lisää. Koko itärannikon roadtripin tiivistelmä löytyy täältä

Burlington oli ihan kiva. Yliopistokaupunki, aika pieni. Campusalue itsessään ei ollut mitenkään näkemisen arvoinen. Kylänraitti oli viihtyisä. Todella paljon ruoka- ja juottolapaikkoja. Paikka tuntui turvalliselta ja miellyttävältä. Kesällä olisi sitten vielä vesiaktiviteettejä, sillä Burlington sijaitsee suuren Lake Champlainin rannalla.

Burlingtonin muutaman yön päätteeksi ajoimme Stoween, joka olikin sitten viihtyisin kylä, jossa olen koskaan käynyt. Stowe oli tunnelmallinen. Siellä oli ”spring cleaning week” menossa, joten turisteja ei juurikaan ollut ja monet paikat olivat osittain tai kokonaan kiinni ehostusviikon johdosta. Mutta tämä ei millään muotoa haitannut. Kelikin oli ensimmäistä kertaa reissun aikana kesäisen lämmin ja aurinkoinen.

Stowe on sellainen paikka, jossa aivot lepää. Kävin aamuisin hölkkäilemässä aivan ihanissa vuoristo- ja jokimaisemissa. Yhtään mustakarhua en nähnyt, vaikka jälkikäteen selvisi että niitä siellä puuhailee. Kävelimme kylänraittia ees-taas. Joimme vaahterasiirappilatteja (aivan superhyviä!), ajelimme vuoristossa ja söimme hyvissä paikoissa paikallista ruokaa, sekä teimme tietenkin pyhiinvaelluksen Ben & Jerryn jäätelötehtaalle. Tehtaalla järjestetään kierroksia puolentunnin välein ja liput maksavat aikuiselta 4$. Kierroksella saa pääsääntöisetsi kuvata. Opas kertoo erikseen kun ei saa. Kierrokseen kuuluu tietenkin myös maistiainen, joka vaihtelee sen mukaan mitä kulloinkin on valmistuksesa. Kuopattujen jäätelömakujen hautausmaan voi käydä katsastamassa itsenäisesti, se ei kuulu opastettuun kierrokseen. Kierroksen jälkeen voi ostaa jäätelöä ja nauttia sen pihalla vuoristomaisemissa samalla kun ihailee matkamuistomyymälästä ostamiaan magneetteja, paitoja, tai jäätelökulhoja.

Kävimme myös katsomassa kesäteloille asettunutta hiihtokeskusta. Maistelimme vaahterasiirapista ja maapähkinävoista tehtyjä fudgeja. Söimme kellarissa. Ostimme paikallista käsintehtyä suklaata. Kävimme katsomassa Emily’s Bridgeä ja seuraavana päivänä ajettiin Vermontin pääkaupunkiin Montpelieriin tekemään samoja asioita ja vierailemaan vaahterasiirappitilalla. Sieltä ajeltiin pikkuteitä takaisin ja ihailtiin ympäristöä.

Koko Vermontin alue, niiltä osin kun näimme, oli sellaista, että siellä viihtyisi pitkäänkin.

Maistele siis paikallisia herkkuja, kuten vaahterasiirapilla maustettuja siidereitä, fudgeja, latteja, jäätelöitä, pannareita… you name it! Ajele ympäristössä autolla, mene lyhyemmälle tai pidemmälle vaellukselle (pidä karhut kuitenkin mielessä), käy moikkaamassa eläimiä farmeilla, tsekkaa kummitteleva Emily’s Bridge ja majoitu joko aivan Stowen päätien varrella tai sitten ympärillä sijaitsevilla maatiloilla.